Harjoitusmaaottelu Unkari-Suomi, ETO Park, Györ

Ilahduttavaa, että Suomi saa nykyään kannattajansa suhteellisen runsaslukuisesti liikkeelle myös vierasharjoitusotteluihin.

Ilahduttavaa, että Suomi saa nykyään kannattajansa suhteellisen runsaslukuisesti liikkeelle myös vierasharjoitusotteluihin.

Unkarin ja Suomen välinen harjoitusmaaottelu sai aimo annoksen lisää mielenkiintoa, kun joukkueet arvottiin puolitoista viikkoa ennen ottelua samaan EM-karsintalohkoon. Unkarin joukkue elää suuren murroksen aikaa ja Suomi-ottelu oli uuden päävalmentajan Attila Pintérin ensimmäinen magyaarien peräsimessä.

Ottelu pelattiin Györissä, ETO Parkilla, joka on isolla rahalla rakennettu kompleksi, johon kuuluu jalkapallostadionin lisäksi ainakin hotelli ja ostoskeskus. Stadion on melko hieno ja erittäin käytännöllinen, sillä sivukatsomot ovat jyrkät ja ottelun näkee katsomosta erittäin hyvin. Kunnollisia päätykatsomoita ei ole ja toisessa päädyssä on vain pieni telinekatsomo, joka on ilmeisesti alun perin tarkoitettu vierasjoukkueen ultrille.

Töistä johtuen Györin kaupunkiin tutustuminen jäi kokonaan väliin, mutta stadionille pääsi helposti Budapestista ja autokyyti kesti vain hieman reilun tunnin M1-moottoritietä pitkin. Paikalle oli saapunut muutamia kymmeniä suomalaisia. Harjoitusotteluissa otteluun keskittyminen on helpompaa, sillä niistä puuttuu se suuri tunnelataus, joka valtaa koko kehon karsintaotteluiden aikana. Itse pelin analysoiminen on siis helpompaa. Mielenkiintoisen lisänsä katsomon puolelle toi Suomen kannattajien katsomonosan yläpuolella ollut unkarilainen rumpuryhmä, joka pärisytteli menemään koko ottelun ajan.

käsiohjelma

Käsiohjelman laatijan näkemys Suomen aloituskokoonpanosta tammikuussa pelatussa Oman-ottelussa. Toivoa sopii, ettei topparipari Sorsa-Tainio dominoi Suomen puolustuksessa alkavissa EM-karsinnoissa.

Unkarin valitsema taktiikka oli todella outo, sillä joukkue ei edes yrittänyt hyökätä 1-0-maalin jälkeen ja Suomi sai pitää palloa rauhassa lähes koko ottelun ajan. Paikalliset eivät todellakaan olleet tyytyväisiä joukkueensa esitykseen tai lopputulokseen. Unkarin maajoukkue elää tällä hetkellä selvästi vaikeita aikoja ja toivoa sopii, että hankalat ajat kestäisivät ainakin marraskuussa pelattavan Unkari-Suomi -ottelun yli. Valmentaja Pintérin ja Unkarin kenties suurimman tähden, Schalke-kärki Ádám Szalain kylmät välit tietävät hyvää karsintalohkon muille joukkueille.

Suomen esitys oli lupaava, vaikka päästetty maali oli monen virheen summa. Tuollaisia maaleja ei ole karsinnoissa varaa päästää yhtäkään. Maalinteko on edelleen ongelma ja itse näkisin mielelläni Tim Väyrysen viilettämässä kärkipelaajan paikalla jossakin kevään harjoitusotteluista. Teemu Pukki oli Unkaria vastaan ajoittain erittäin flegmaattinen ja hänen otteistaan paistoi tietynlainen haluttomuus, joka näkyi ennen kaikkea puolustustyöskentelyssä. Vähäinen peliaika Celticissä ei varmasti ainakaan auta tähän terävyysasiaan. Halu on varmasti kova. Unkarilaispuolustajat saivat virheensä useamman kerran anteeksi, kun Pukki ei ollut tilanteen tasalla ja oli jähmettynyt omille kantapäilleen. Vastapainoksi Pukilta nähtiin myös muutama oivallinen välähdys ja pallonriisto. Maalit vain puuttuvat. Vaihdosta kentälle tullut Joel Pohjanpalo oli puolestaan todella hyvä ja toi kaivattua energiaa Suomen kärkipelaamiseen. Seuraavassa pelissä näkisin hänet mielellään avauksessa.

Taktisella puolella molemmat joukkueen jättivät varmasti paljon asioita varastoon, johtuen juurikin marraskuun karsintaottelusta. Esimerkiksi Suomella Toni Kolehmainen vastasi lähes kaikista erikoistilanteista ja kulmapotkuista, vaikka Romanillehan tuo rooli oikeasti kuuluisi. Unkari puolestaan taisi jättää kaikki kortit paljastamatta. Hämmennystä herätti myös Pinterin toisella puoliajalla harrastama vaihtoruletti, jossa omia pelaajia vaihdettiin muutaman minuutin välein ja näin ollen pelin rytmi rikottiin täysin.

Pidän Paatelaisen sisään ajamasta pelityylistä ja se näyttäisi toimivan koko ajan paremmin ja paremmin. Myös pelaajat tuntuvat sitoutuneen taktiikkaan ja odotukset tulevia karsintoja kohtaan ovat omalta osaltakin nousseet jo pilviin. Toivottavasti vuoden päästä tähän aikaan tunnelmat ovat vähintään yhtä korkealla. Kahdet viimeiset karsinnat eivät ole alkaneet parhaalla mahdollisella tavalla ja Färsaaret pelistä on potentiaalisesti tulossa todellinen nitrotrilleri, jos Suomi ei onnistu rikkomaan isäntien puolustusta ottelun alkuvaiheessa. Tuon lukon avaamisessa luottaisin nimenomaan Joel Pohjanpaloon ja Tim Väyryseen.

"Lopussa saatiin kulma." Vuoden 1997 traumat eivät kuitenkaan saaneet vahvistusta ja tällä kertaa säästyttiin omalta maalilta.

”Lopussa saatiin kulma.” Vuoden 1997 traumat eivät kuitenkaan saaneet vahvistusta ja tällä kertaa säästyttiin omalta maalilta.

Mainokset
Kategoria(t): Suomen maajoukkue Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s