Grobari – FK Partizanin haudankaivajat

James Moor: Grobar

James Moor: Grobar

Olen viime aikoina lukenut brittiläisen James Moorin kirjoittamaa Grobar-kirjaa, joka kertoo FK Partizanin kaudesta 2011/12 ulkomaalaisen silmin. Arsenal-kannattaja Moor muutti Belgradiin työskennelläkseen Britannian suurlähetystössä ja rupesi seuraamaan Partizanin otteita. Kirja kuvaa hyvin serbialaista mentaliteettia ja jalkapallokulttuuria. Partizanin kannattajia kutsutaan nimellä Grobari ja tämä tarkoittaa kirjaimellisesti haudankaivajia (kirjan nimi grobar on puolestaan sanan yksikkömuoto = haudankaivaja).

Lisämielenkiintoa kirjaan toi se seikka, että vierailin kyseisenä kautena itse Partizanin kotiottelussa Unkarin ja Suomen välisen EM-karsintaottelun jälkimainingeissa. Tällöin Partizan kohtasi Suboticasta tulevan Spartak Zlatibor Vodan. Alla katkelma ottelua käsittelevästä tekstistä.

”Lighting up the evening more than the match were the number of fireworks used. With two goals to celebrate before half-time, the fans in the south had had to let off a few firecrackers. They also had a few industrial-strength sparklers to go with them. More than usual, but not ridiculously so. Too many though for the club – the stadium announcer was forced to ask the crowd not to throw pyrotechnics on to the running track. ‘UEFA!’ shouted someone behind me, recalling that the club only usually bothered to take such preventive measures when Mr Platini’s officials were in town.

At the start of the second half, the Jug gave its answer to the request. About 20 fans, all lined up at precise two-metre intervals around the curve of the front row of the south stand, all lit flares at the same time, waved them for a minute, and chucked them on to the running track, skittling the stewards. ‘Please do not throw pyrotechnics on to the running track,’ pleaded the announcer again. The rest of the stadium laughed.”

Zvonimir Vukicin toisen maalin jälkeen eteläpäädyssä sytytettiin muutama soihtu.

Zvonimir Vukicin toisen maalin jälkeen eteläpäädyssä sytytettiin muutama soihtu.

Ennen toisen puoliajan alkua Grobari järjesti kunnon soihdutuksen.

Ennen toisen puoliajan alkua Grobari järjesti kunnon soihdutuksen.

Omaa kieltään serbialaisesta kannattajakulttuurista kertoo se, että ennen sisäänpääsyä osa seurueestamme joutui tyhjentämään lompakkonsa kolikoista. Ei dinaareista niin väliä, mutta mahdollinen eurojen menettäminen jo hieman kirpaisee. Ottelun jälkeen kolikoita ei luonnollisesti enää löytynyt.

Stadion Partizanin ulkopuolelta löytyy muutamia ihan hienoja graffiteja:

Muutama kuva itse pelitapahtumasta ja stadionista:

Moorin kirjan luettuani olen entistä vakuuttuneempi, että Serbiassa ei välttämättä ole fiksuin idea mennä ultraryhmien sektioon katsomaan ottelua. Tämä kerrotaan myös Moorille ja mies seuraakin kotiotteluita itäkatsomon (istok) puolelta. Ilmeisesti Grobarin sisäisiä erimielisyyksiä ei ole vielä ratkottu ja Zabranjeni-ryhmittymä ei edelleenkään katso otteluita eteläpäädyssä (Jug) yhdessä Alcatraz-ryhmän kanssa.

Ryhmien jakaantumista voi observoida YouTuben välityksellä. Seuraavassa linkit kahteen videoon Partizanin ja Jagodinan välisestä ottelusta (pelattu 17.4.2014), joissa kaksi suurta Partizanin kannattajaryhmää, Alcatraz ja Zabranjeni, ovat stadionilla eri paikassa (Partizan vaihdatti vuoden 2014 alussa stadioninsa penkkien värityksen mustavalkoiseksi kannattajien vaatimuksesta). Zabranjeni on ottanut paikkansa stadionin itäkatsomossa

Partizanin kotiotteluihin saa varmasti lippuja lukuun ottamatta ehkä Red Staria vastaan pelattavia derby-otteluita (derbyihinkin on ilmeisesti hyvä mahdollisuus päästä). Muutamia euroja maksava lippu kannattaa ostaa länsikatsomoon (zapad), josta voi seurata pelin lisäksi myös kannattajaryhmien toimintaa joutumatta ikävään välikäteen (itse olin juuri tässä katsomossa). Sinänsä en pitäisi otteluissa käymistä mitenkään vaarallisena, jos osaa käyttää järkeään ja jättää varmuuden vuoksi ottelussa pelaavien joukkueiden värit kotiin.

Dorćol on kaupunginosa Belgradissa ja näitä tekstejä näkyi useampia.

Dorćol on kaupunginosa Belgradissa ja näitä tekstejä näkyi useampia.

Moor oli saanut inspiraation teokseensa Tim Parksin A Season with Verona -kirjasta. Täytyy varmaan etsiä sekin käsiini…

Mainokset
Kategoria(t): Serbia Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s