St. Patrick’s Athletic – yhteisöllisyys on voimaa

Richmond Park

Richmond Park

On seuroja, joihin tykästyy ensitapaamisella, vaikka ei näkisi edes ottelua. Minulle tällainen seura oli esimerkiksi prahalainen Viktoria Zizkov, jonka stadionilla vierailin sattumalta syksyllä 2006 ja heti perään keväällä 2012 pääsin myös vihdoin katsomaan seuran kotiottelua. Dublinilainen St. Patrick’s Athletic oli minulle myös uusi tuttavuus. En edes tiennyt ennen Irlannin matkaa, että seura tuli Dublinista, saati pelaa vielä pääsarjassa. Seuran gaelinkielinen motto Ní neart go cur le chéile tarkoittaa vapaasti suomennettuna (englannista) yhteisöllisyys on voimaa. Ja tiettyä yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä seurasta, stadionista ja sen vapaaehtoistyöntekijöistä huokuikin.

St. Patrick’s Athleticin kotistadion Richmond Park sijaitsee Dublinin lounaisosassa Inchicoressa, lähellä mielenkiintoista Kilmainhaim Gaolia, vankilaa, jossa vuonna 1916 teloitettiin joukko pääsiäiskapinan johtohenkilöitä. Richmond Park valmistui vuonna 1922 ja se on yksi Irlannin vanhimmista stadioneista. Stadion on itse asiassa vanhempi kuin siellä pelaava seura, sillä St. Patrick’s Athletic perustettiin vuonna 1929.

Stadionin ohitse olisi hyvin voinut kävellä, jos sitä ei osannut etsiä. Stadion nimittäin sijaitsi punatiilistä rakennettujen viktoriaanisten talojen rivistön takana. Parhaimpana maamerkkinä toimi kadunvarresta löytyvät maalaukset, joiden vierestä pääsee kääntymään stadionin porteille.

Kerran Pyhimys - aina Pyhimys!

Kerran Pyhimys – aina Pyhimys!

Richmond Park sijaitsee tämän talorivistön takana.

Richmond Park sijaitsee tämän talorivistön takana.

Aluksi näytti siltä, että stadionvisiitistä tulisi pannukakku, sillä stadion oli hyvin suojattu eikä sisälle ollut menemistä tai näkemistä. Pelastavana enkelinä paikalle saapui seuran vapaaehtoistyöntekijä, joka esitteli stadionia mielellään. Valitettavasti unohdin hässäkässä miehen nimen. Mies kertoi auttavansa vaimonsa kanssa seuraa aina kun mahdollista. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka mahdollistavat monen muun ihmisen jalkapalloelämyksen ja heitä löytyy läjäpäin myös Suomesta. Nostan kaikille jalkapallon parissa toimiville vapaaehtoisille hattua.

Stadionkierros vei kentälle asti.

Stadionkierros vei kentälle asti.

richmond_park6

Toisessa päätykatsomossa on kuppi-istuimet.

St. Patrick’s Athleticin pelaajista suurin osa pelaa puoliammattilaisina ja monet ajavat pelaamisen lisäksi taksia, jotta työvuorot olisi helppo sovittaa yhteen jalkapallon kanssa. Voisi toimia Suomessakin. Lajin realiteetit ovat samat Suomessa ja Irlannissa.

Kentällä käynnin jälkeen siirryttiin seuran klubitiloihin, jossa säilytettiin muun muassa Irlannin Cupin kiertopalkintoa, jonka Pats nappasi itselleen viime keväänä. Todennäköisesti melko harva suomalainen on minun lisäksi päässyt nostelemaan tätä pystiä.

Esittelyssä yksi St. Patrick's Athleticin mestaruuspokaaleista, joka jäi aikoinaan seuran haltuun, kun Irlannin liiga sai uuden kiertopalkinnon.

Esittelyssä yksi St. Patrick’s Athleticin mestaruuspokaaleista, joka jäi aikoinaan seuran haltuun, kun Irlannin liiga sai uuden kiertopalkinnon.

St. Patrick’s Athletic ei ole mikään pieni tekijä irlantilaisessa jalkapallossa ja se on voittanut maan mestaruuden kahdeksan kertaa, viimeksi vuonna 2013. Tuolloin joukkueen riveissä pelasi nykyisin FC KTP:ta edustava keskikenttäpelaaja Shane McFaul. Seura on myös pelannut yhtäjaksoisesti pääsarjassa vuodesta 1951 lähtien, voittaen sensaatiomaisesti mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan.

Jonkinlaisesta kulttiseuran asemasta St. Patrick’s Athletic nauttii, koska sillä löytyy oma kannattajayhdistyksensä esimerkiksi Norjasta ja ilmeisesti seuran otteluita käy muutenkin seuraamassa paljon ulkomaalaisia.

Lähdettyäni stadionilta talkootyötä seuran eteen tekevä mies juoksi vielä perääni ja antoi joukkueen kahden viimeisen kotiottelun käsiohjelmat muistoksi. Mukaan tarttui myös 10 euroa maksanut seuran huivi. Lyhyt ensitapaaminen jätti seurasta erittäin positiivisen ja sympaattisen kuvan. En tiedä vielä milloin, mutta joskus aion käydä katsomassa myös Patsin kotiottelun. Viktoria Zizkovin kohdalla ensitapaamisen ja nähdyn ottelun välillä kului lähes kuusi vuotta. Ihastus kuitenkin säilyi.

Mainokset
Kategoria(t): Dublin, Irlanti Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s