Valkeakoskesta tulee jalkapallosta puhuttaessa lähes aina mieleen vain Haka ja Tehtaan kenttä, mutta paikkakunnalta löytyy muitakin seuroja. Perjantaina 18.5. Valkeakosken Koskenpojat isännöi Nokian Palloseuraa Apian urheilukentällä.
Apian urheilukenttä sijaitsee käytännössä aivan Valkeakosken keskustassa Apianniemen vieressä. Kenttä vihittiin käyttöön 23.8.1953. Kentällä on yksi melko suuri katettu katsomo, jonka kapasiteetti on noin 1 200 katsojaa.
Perjantai 18.5. oli myös kansainvälinen museopäivä, joten mikä olisikaan parempi vierailukohde kuin Valkeakoskella sijaitseva Suomen Jalkapallomuseo. Museo menee arkisin kiinni jo kello 16, joten ilman vapaapäivää ei museoon sen aukioloaikojen puitteissa olisi taaskaan kerennyt. Hyvä idea olisi pitää museota auki hieman pidempään esimerkiksi Hakan kotipelipäivinä, sillä Tehtaan kenttä sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä museosta ja museo voisi kiinnostaa esimerkiksi vierasjoukkueiden kannattajia. Joka tapauksessa Myllysaaren museon kolmannessa kerroksessa sijaitseva Jalkapallomuseo on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, vaikka näyttelyn läpikoluaminen ei viekään kovinkaan paljon aikaa.
Ennen perjantain ottelua VaKP oli hävinnyt kaikki kolme sarjaotteluaan ja onnistunut tekemään vain yhden maalin. NoPS oli puolestaan napannut kolmesta pelaamastaan ottelusta kaksi voittoa ja hävinnyt yhden ottelun.
VaKP on perustettu vuonna 1929 ja se on Valkeakosken vanhin yleisseura. Nykyisin seuran lajikirjoon kuuluu jalkapallon lisäksi voimistelu, paini, salibandy ja futsal. Parhaimmillaan seuran edustusjoukkue on pelannut jalkapallossa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
NoPS hallitsi kenttätapahtumia ja sai jatkuvalla syötöllä kulmapotkuja VaKP:n päätyyn. Ottelun ainoa maali nähtiin ensimmäisellä jaksolla, kun nokialaisten Pekka Äijälä pääsi murtautumaan läpiajoon ja tälläsi pallon voimalla maalin etuyläkulmaan.
Kentän toiselle sivulle rakennettujen kerrostalon parvekkeilta vaikutti avautuvan loistava näkymä kentälle ja muutama henkilö kuikuilikin peliä omalta parvekkeeltaan.
Yksi stadionin helmistä on sen vanhanaikainen tulostaulu, jota operoi ottelun aikana kaksi ”maalinlaskijaa”. Ottelukellokin oli mukavaa vaihtelua nykyisiin digitaalikelloihin, joskaan kaikilla alasarjastadioneilla ei edes ole näkyvillä olevaa pelikelloa.
Puoliajalla stadionin kahviossa oli tungosta. Paikan päällä myytiin myös olutta ja lonkeroa, jota ei kuitenkaan saanut viedä kahvion ulkopuolelle. Ulkona paistetut makkarat tuntuivat myös tekevän kauppansa.
Ottelu päättyi siis lopulta vierasjoukkue NoPS:n 1-0-voittoon, vaikka nokialaiset olisivat hieman paremmalla tilanteiden päättämisellä lyödä tulostaululle melko rumatkin lukemat. NoPS:n useat hyvin rakennetut hyökkäykset päättyivät lopulta epäonnistuneisiin keskityksiin.
VaKP ei vakuuttanut pelikentällä, mutta ottelutapahtuma oli ensiluokkaisesti järjestetty. Joukkueiden kokoonpanot oli printattu paperille ja stadionilla oli paikalla myös kuuluttaja. Virvokevalikoima oli myös erittäin monipuolinen. Ainoa miinus stadionilla oli se, että ilta-aurinko ei paistanut katsomoon, mutta toukokuulle epätavanomainen helle piti onneksi silti katsojat lämpimänä katsomossa.
Stadionbongari 